Torrevieja 2013-2014

Hieman tarinaa reissusta tänne Torreviejaan. Kuopiosta lähdettiin omalla autola lauantaiaamuna 2.11. matkaan kohti Helsinkiä ja Vuosaarta, josta Finnlinesilla Travemündeen. Merenkäynti oli pääosin pientä, mutta Travemündeä lähestyttäessä tuuli yltyi ja vastatuulta oli paikoin oli 20 m/s. Tämä ei kuitenkaan rahtilaivan sisällä juurikaan tuntunut. Laivamatka (yksi kuva alla) sujui leppoisasti mm. lehtiä lukiessa ja syötäessä. Suunnuntai-iltana 21.30 paikallista aikaa saavuttiin Saksan satamaan ja siitä ajettiin noin kaksi tuntia Bremeniin yöksi. Maanantaiaamuna lähdettiin ajamaan kohti Ranskaa. Kuten alla Riti kirjoittikin, alkumatka tyssäsi lähes täysin. Neljään tuntiin oli kasassa vaivaiset 100 km. Ruuhkan helpottaessa noin yhden maissa päästiin normaaliin ajorytmiin. Jotta kuitenkin päivä olisi “täydellinen”, niin alkoi melkein heti sataa ja kunnolla. Sadetta riitti iltaan asti. Kaatosade teki ajamisesta huomattavasti vaikeamman ja ajonopeus ruuhkaisella Saksan moottoritiellä oli sopeutettettava muun liikenteen ja sään mukaisesti. Viimeistään tässä vaiheessa tuli selväksi, että alkuperäinen suunnitelma ajaa maanantaina Ranskan puolelle ei nyt toteudu. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi mainio Gasthaus ihan tien poskesta noin 50 km ennen Luxemburgia. Viimeinen vapaa huone oli kuin varattu meille. Majapaikassa tarjottiin myös maukasta ja kohtuuhintaista illallista. Paikallisia lähiseudun asukkaita tuli sinne myös ihan vaan illallistamaan. Huoneessa oli vanhoja huonekaluja sänky ja yksi korkea vaatekaappi mukaan lukien. Tuo korkea vaatekaappi oli sopiva haaste Veeralle. Se alkoi etsiä sopivaa kulmaa ja ponnistusalustaa, jotta pääsisi ylös korkeuksiin. Eipä mennyt kauaa, kun veteraani ponkaisi kaapin päälle huoneessa olleen pesualtaan reunalta, vaikkei se mikään paras paikka ponnistaa ole. Sen verran rämäpää se on, että ei turhia jää miettimään. Elmo ei halunnut jäädä huonommaksi tässä pomppukisassa, niinpä horjuva kuljetuslaatikkopino sai toimia vuorostaan ponnistusalusta. Yksi yritys ja toinen illan kukkulan kuningas.
Tiistaiaamuna laitoin ainoan kerran kännykän navigoinnin päälle, jotta pääsisimme ohittamaan Luxemburgin kohta ilman turhia seikkailuja. Navigaattoria ei kuitenkaan olisi tarvittu, sillä sen verran selkeät tiemerkinnät oli. Matka taittui joutuin Ranskan maksullisilla moottoriteillä. Yhden hujakoilla pidimme kahvitauon Dijonin liepeillä. Sattui tosi hyvä huoltoasema. Nyt toteutettiin yhden pysähdyksen taktiikkaa. Löytyi evästä mukaan, tankattiin auto, tarjolla oli hyvää kahvia ja Ritille uunituoretta paakkelsia. Kaupan päälle ilmainen WiFi. Varattiin majapaikka Ranskan puolelta ihan läheltä Espanjan rajaa ja sitten taas lisää ajoa. Matka menekin hyvin. Tosin yksi nopeuskamera oli asennettu minun mielestä väärään paikkaan ja vieläpä ylämäkeen. Saisi Ranskan poliisi hyvittää oikean maalaisen auton käytöstä. Illalla oli taas pimeää, mutta se ei estänyt löytämästä suoraan perille hotellille. Keskiviikkona ajettiin mm Barceloonan ja Solou:n ohi Torreviejaan. Solou:ssa oli kummityttö Alisa käynyt pari viikkoa sitten Sipsiläisten kanssa. Perillä oltiin noin viiden maissa illalla.

Tulimme tänne Torreviejaan keskiviikkoiltana. Asunnossamme on vähän enemmän neliöitä kuin kotona ja mahdumme tänne oikein hyvin. Parveke ei valitettavasti ole lasitettu, joten pitää vähän miettiä, miten kissat käyvät ulkoilemassa. On kierrelty kaupoissa – jopa Murcian Ikeassakin – ostelemassa kaikenlaista tarpeellista. Ruokaa olemme tehneet kovasti, kun ruokatarpeetkin ovat edullisempia kuin meillä Suomessa. Viiniäkin olemme jo maistelleet, pesukoneella pari koneellista pesseet ja astiatkin koneellisesti puhdistaneet. Minulla on vielä siivousurakkaa jäljellä. Ikkunat ovat aika likaiset, ja niiden kanssa onkin ollut haastetta, etenkin ulkopuolelta käsin. Muuten asunto on oikein moderni. Telkkarista tulee pääasiassa saksalaisia kanavia, mutta jotain suomalaistakin jopa pystyy netin kautta katsomaan ja radiota kuuntelemaan. Taivaan tulissakin pysyy ajan tasalla, koska sitä pystyy ihme kyllä seuraamaan ulkomailtakin käsin. Säät ovat toistaiseksi suosineet ja lämmintä on piisannut.

Reissu autolla Saksasta oli aika rankka Saksan tietöiden takia. Bremenistä pääsimme neljässä tunnissa vain sata kilometriä ja etsimme sitten illansuussa majapaikkaa Luxemburgin rajalta. Seuraava päivä menikin vauhdikkaasti Ranskan maksullisilla moottoriteillä, ja pääsimme lähelle Espanjan rajaa. Keskiviikkona tulimme sitten loppumatkan.

Sääkin näyttäisi alkavan viikon päästä vähän viiletä, mutta eiköhän tällaiset pohjoisen kaverit täällä edelleen hyvin tarkene: http://www.foreca.fi/Spain/Torrevieja/tenday.

Sen verran on puuhaa riittänyt, että juoksulenkillä kävin vasta eilen ensimmäisen kerran – ja oikein viisi kilometriä .

Leidit laivalla.