Torrevieja 2013-2014

Tänään lauantaina tuli tehtyä toinen varsinainen pyörälenkki. Kiersin Torreviejasta länteen sijaitsevan Embalse de La Pedrera -järven, ja vähän lisälenkkiä siihen päälle. Reitti meni alkumatkan kanavan viertä polkiessa San Miguelin kautta. Menomatka oli tuttuun tyyliin vastatuulta, mutta takaisin tullessa sai sitten tulla haipakkaa myötätuuleen.
Passaa näillä poiketa asfaltilta vähän sivummallekin. Desert Wolf (aavikkosusi) – Lonely Rider. Ei mikään turha peli tämän Ekan maasturi.

Poikkesin noin 200 metrin korkuiselle mäelle. Taustalla Embalse de La Pedrera.

Mäeltä toiseen suuntaan merelle päin.

Embalse de La Pedrera -järvi toisesta suunnasta (Orihuelan puolelta).
Pyöräilijöitä täällä tuntuu olevan. Mikäs näissä kuivissa ja aurinkoisissa keleissä on pyöräillessä. Suomalaisiakin täällä näkee silloin tällöin. Ohitin yhden maantiepyörällä polkevan, jolla kypärässä oli sukunimi ja Suomen lippu. Lenkille tuli pituutta noin 57 km.

Eipä jäänyt Ritikään lonkkaa vetämään. Juosta jolkutteli sillä aikaa 19 km ilman taukoa, San Migueliin ja takasin kämpille.

Kaksi viikkoa sitten tultiin tänne ja tämä aika on mennyt nopeasti. Pikkuhiljaa alkaa jo kotiutua näihin Espanjan oloihin. Kun saavuimme Torreviejaan, lämmintä oli vielä 29 °C. Eipä mennyt kuin pari päivää, niin kelit viilenivät. Nyt ollaan normaalissa talven lukemissa. Päivällä on 15-20 °C ja varhain aamulla lämpötila käy vähän alle 10 asteen. Maanantaina oli kylmin aamu tähän mennessä, 4-5 °C. Tuota kylmemmäksi ei toivon mukaan enää mennä. Täkäläisissä asunnoissa ei ole keskuslämmitystä tai vastaavaa. Niinpä asunnot ovat viileitä talvella ja villasukat ovat tarpeen. Kivilattia hohkaa viileyttään, sillä routaeristeitä täällä ei myöskään tunneta.

Ilmalämpöpumpulla saadaan huusholliin tarvittaessa lisälämpöä. Meidän asunnossa näitä on kolme kappaletta. Toistaiseksi ne ovat saaneet olla ainoastaan seinän koristeena.

Asuntomme varustukseen kuuluu myös tällainen pyörien päällä kulkeva kaasulämmitin. Vekotin toimii meillä myös kissojen tähystystelineenä.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti tuoda omat pyörät tänne Torreviejaan. Koska reissu meinasi kokonaan peruuntua, niin ei saatukaan polkupyöriä Mikon kyytiin kuten tavoite alkujaan oli. Männä viikolla käytiin hänen luonaan kyläilemässä ja huomattiin pihan olevan täynnä polkupyöriä. Mikko lupasi yhden kaupunkipyörän lainaan. Autotallissa oli toinen mokoma pyöriä. Eka oli varustautunut tulevaan reissuun kahden pyörän voimin. Ajattelin lainata toista vaikken lupaa tullut kysyneeksi.

Pyörönhakureissulta kuvaa rannalta Torreviejan keskustaan päin.

Tuliaisena tällaiset menopelit. Toinen lady-malli ja toinen täysverinen (maastoutuva) maastopyörä tarvittavilla herkuilla varustettuna. Nyt pitenee päivän lenkit.

Sateen kaikottua iltapäivällä oli miellyttävän tuuletonta lähteä päivän lenkille töiden jälkeen.

Lähtöpiste, majapaikan ohi menevä katu.

Tie Los Altosiin päin, jossa oli asunto viime talvena. Toinen suunta vie kanavalle.

Tästä tuli joskus nuorempana (viime tammikuussa) juostua. Noin 15 km tuohon suuntaan kanavan vartta ja takaisin, niin päivän lenkki oli siinä.

Lampaita, kilipukkeja ja paimen.

Kilometrimerkintä kanavan varressa.

La Zenian kappakeskus taustalla.

Puhelin asunnolle menevän portin vieressä.

Lenkille tuli pituutta 9 km ja aikaa meni lähes kaksi tuntia. Kunnon mukainen suoritus

Viime viikon torstaina eli heti seuraavan päivänä kun tänne saavuttiin, suunnattiin Murcian Ikeaan. Mikään Ikea-fani en ole koskaan ollut. Kuopion Ikeassakaan ei ole “ehtinyt” vielä käymään. Nyt piti kuitenkin jonkinlainen työpöytä hommata ettei ruokapöydässä tarvitsisi töitä paiskia. Niin vaan pöytä peräkontissa takaisin tultiin. Vaikka kasausohjeista puuttuikin yksi vaihe, niin kyllä siitä ihan pöydän näköinen lopulta tuli.

Työpisteen pöytä (la mesa) toimintakuntoon saatettuna.
Vähän kapeahan se on, mutta ei tuohon kovin isoa olisi mahtunutkaan. Lasipinta on suorastaan näppärä, koska näkee ottaa avohyllyltä oikean esineen (ilmansuunta myös valittavissa) eikä tarvitse arpoa kuten umpilaatikon kyseessä ollessa. Tai jos pöydän alle jotain putoaa, voi katsoa suoraan lasipinnan läpi, eikä tarvitse välttämättä alle olenkaan kurkottaa.
Perjantaina oli ensimmäinen työpäivä tällä ollessa – normipäivä.

Hieman tarinaa reissusta tänne Torreviejaan. Kuopiosta lähdettiin omalla autola lauantaiaamuna 2.11. matkaan kohti Helsinkiä ja Vuosaarta, josta Finnlinesilla Travemündeen. Merenkäynti oli pääosin pientä, mutta Travemündeä lähestyttäessä tuuli yltyi ja vastatuulta oli paikoin oli 20 m/s. Tämä ei kuitenkaan rahtilaivan sisällä juurikaan tuntunut. Laivamatka (yksi kuva alla) sujui leppoisasti mm. lehtiä lukiessa ja syötäessä. Suunnuntai-iltana 21.30 paikallista aikaa saavuttiin Saksan satamaan ja siitä ajettiin noin kaksi tuntia Bremeniin yöksi. Maanantaiaamuna lähdettiin ajamaan kohti Ranskaa. Kuten alla Riti kirjoittikin, alkumatka tyssäsi lähes täysin. Neljään tuntiin oli kasassa vaivaiset 100 km. Ruuhkan helpottaessa noin yhden maissa päästiin normaaliin ajorytmiin. Jotta kuitenkin päivä olisi “täydellinen”, niin alkoi melkein heti sataa ja kunnolla. Sadetta riitti iltaan asti. Kaatosade teki ajamisesta huomattavasti vaikeamman ja ajonopeus ruuhkaisella Saksan moottoritiellä oli sopeutettettava muun liikenteen ja sään mukaisesti. Viimeistään tässä vaiheessa tuli selväksi, että alkuperäinen suunnitelma ajaa maanantaina Ranskan puolelle ei nyt toteudu. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi mainio Gasthaus ihan tien poskesta noin 50 km ennen Luxemburgia. Viimeinen vapaa huone oli kuin varattu meille. Majapaikassa tarjottiin myös maukasta ja kohtuuhintaista illallista. Paikallisia lähiseudun asukkaita tuli sinne myös ihan vaan illallistamaan. Huoneessa oli vanhoja huonekaluja sänky ja yksi korkea vaatekaappi mukaan lukien. Tuo korkea vaatekaappi oli sopiva haaste Veeralle. Se alkoi etsiä sopivaa kulmaa ja ponnistusalustaa, jotta pääsisi ylös korkeuksiin. Eipä mennyt kauaa, kun veteraani ponkaisi kaapin päälle huoneessa olleen pesualtaan reunalta, vaikkei se mikään paras paikka ponnistaa ole. Sen verran rämäpää se on, että ei turhia jää miettimään. Elmo ei halunnut jäädä huonommaksi tässä pomppukisassa, niinpä horjuva kuljetuslaatikkopino sai toimia vuorostaan ponnistusalusta. Yksi yritys ja toinen illan kukkulan kuningas.
Tiistaiaamuna laitoin ainoan kerran kännykän navigoinnin päälle, jotta pääsisimme ohittamaan Luxemburgin kohta ilman turhia seikkailuja. Navigaattoria ei kuitenkaan olisi tarvittu, sillä sen verran selkeät tiemerkinnät oli. Matka taittui joutuin Ranskan maksullisilla moottoriteillä. Yhden hujakoilla pidimme kahvitauon Dijonin liepeillä. Sattui tosi hyvä huoltoasema. Nyt toteutettiin yhden pysähdyksen taktiikkaa. Löytyi evästä mukaan, tankattiin auto, tarjolla oli hyvää kahvia ja Ritille uunituoretta paakkelsia. Kaupan päälle ilmainen WiFi. Varattiin majapaikka Ranskan puolelta ihan läheltä Espanjan rajaa ja sitten taas lisää ajoa. Matka menekin hyvin. Tosin yksi nopeuskamera oli asennettu minun mielestä väärään paikkaan ja vieläpä ylämäkeen. Saisi Ranskan poliisi hyvittää oikean maalaisen auton käytöstä. Illalla oli taas pimeää, mutta se ei estänyt löytämästä suoraan perille hotellille. Keskiviikkona ajettiin mm Barceloonan ja Solou:n ohi Torreviejaan. Solou:ssa oli kummityttö Alisa käynyt pari viikkoa sitten Sipsiläisten kanssa. Perillä oltiin noin viiden maissa illalla.