Torrevieja 2013-2014

Aamupäivällä oli aika viileä ja tuuli rivakasti. Niinpä pukeuduin asianmukaisesti pitkiin trikoisiin, pitkähihaiseen paitaan ja vielä juoksutakkiinkin. Jopa kädet piti alkumatkasta pitää piilossa. Juoksin täältä Villamartiniin ja siellä yhytin kanavan, jonka reunaa läksin jolkottelemaan eteenpäin. Vastaan ei tullut montakaan autoa tai pyöräilijää. Jotkut jopa morjestivat meikäläiselle. Pitkän matkaa oli ihan hiljaista – ei sitten ketään tullut vastaan: vain hedelmäpeltoja näkyi molemmin puolin, jos niitäkään aina. Luulin, että San Miguel olisi ollut lähempänäkin, kun jokin asumiskeskittymä oli näkyvissä. Lopulta kipusin mäen ylös, josta jatkoin sitten kävellen kylää kohden. San Miguel olikin yllättävän pieni paikka; ruokakauppakaan ei sitten sattunut tieni varrelle. Onneksi sentään löysin kioskin, josta ostin Cadburyn pähkinä-hedelmäsuklaapatukan. Tuli ihan mieleen Tasmanian Cadburyn maraton, jossa Cadbury oli sponsorina. Virtaa sain patukasta ja läksin juoksemaan kanavan rantaa takaisin. Uomassa radion kuuluvuus oli aika heikkoa, mutta jonkin paikalliskanavan sain sentään etsittyä soittimestani. Sieltä tuli valitettavasti vain aika vähän musiikkia ja jos tuli, niin sekin oli ihan outoa. Eipä sillä niin väliä: oli ihan hauska kuunnella paikallista kieltä ja arvailla, mistä on kyse. Ainakin säätila kerrottiin jossain vaiheessa. Tulomatkalla tulikin jo kuuma, ja pitkä trikoot ja takki olivat ihan liikaa. Takin sentään pystyi riisumaan pois. Aloin ollakin jo moottoritien luona, jossa löysin ihan uuden ylitystien. Tiesin suurin piirtein, missä olen, mutta pian olikin ihan eksyksissä umpi- ja muiden vinojen teiden ansiosta. Välillä jo juoksin ihan väärään ilmansuuntaan, mutta järki sentään voitti auringon avulla suunnistettaessa. Manzana-katu (=omena) antoi jo osviittaa sijainnista, ja olinkin pyörinyt lähes asuntomme nurkilla. Juoksumatkaa päivälle tuli 18,5 km. Siihen kun vielä lisää San Miguelissa harhailun, niin eiköhän kilometrejä loppujen lopuksi tullut vähän yli 20. Sitten vaan suihkuun, pyykille ja kahville.
Iltapäivällä aiottiin asentaa kissan suojaverkko parvekkeelle, mutta päädyttiinkin lopulta asentamaan sellainen ison ikkunan kaltereihin. Se on vielä edessä.

Ei meille sitten sitä verkkoa tullutkaan parvekkeelle! Aurinko laskee pikkuhiljaa talon taakse, mutta näin hyvin vielä neljältä aurinko “porottaa” ja parvekkeella passaa oleilla.

Viime yönä satoi ja aamupäivänkin vielä välillä ripeksi vettä. On ihan tarpeellista, että vesi puhdistaa välillä ilmaa ja poistaa pölyt. Ikkunatkin on nyt joten kuten pesty. Jarmokin osallistui olohuoneen ison ikkunan pesuun ulkopuolelta roikkumalla takorautaisessa kehikossa. Asuntomme on kyllä ihan ensimmäisessä kerroksessa, ettei hänelle olisi kalpaten käynyt, vaikka olisi mätkähtänyt pusikkoon.
Tänään kävin kymmenen kilometrin lenkillä Villamartin – La Zenia -akselilla. Ilma oli ihanteellinen välillä pienen tihuutuksen saattelemana. Nyt paistaakin taas jo aurinko.

Tulimme tänne Torreviejaan keskiviikkoiltana. Asunnossamme on vähän enemmän neliöitä kuin kotona ja mahdumme tänne oikein hyvin. Parveke ei valitettavasti ole lasitettu, joten pitää vähän miettiä, miten kissat käyvät ulkoilemassa. On kierrelty kaupoissa – jopa Murcian Ikeassakin – ostelemassa kaikenlaista tarpeellista. Ruokaa olemme tehneet kovasti, kun ruokatarpeetkin ovat edullisempia kuin meillä Suomessa. Viiniäkin olemme jo maistelleet, pesukoneella pari koneellista pesseet ja astiatkin koneellisesti puhdistaneet. Minulla on vielä siivousurakkaa jäljellä. Ikkunat ovat aika likaiset, ja niiden kanssa onkin ollut haastetta, etenkin ulkopuolelta käsin. Muuten asunto on oikein moderni. Telkkarista tulee pääasiassa saksalaisia kanavia, mutta jotain suomalaistakin jopa pystyy netin kautta katsomaan ja radiota kuuntelemaan. Taivaan tulissakin pysyy ajan tasalla, koska sitä pystyy ihme kyllä seuraamaan ulkomailtakin käsin. Säät ovat toistaiseksi suosineet ja lämmintä on piisannut.

Reissu autolla Saksasta oli aika rankka Saksan tietöiden takia. Bremenistä pääsimme neljässä tunnissa vain sata kilometriä ja etsimme sitten illansuussa majapaikkaa Luxemburgin rajalta. Seuraava päivä menikin vauhdikkaasti Ranskan maksullisilla moottoriteillä, ja pääsimme lähelle Espanjan rajaa. Keskiviikkona tulimme sitten loppumatkan.

Sääkin näyttäisi alkavan viikon päästä vähän viiletä, mutta eiköhän tällaiset pohjoisen kaverit täällä edelleen hyvin tarkene: http://www.foreca.fi/Spain/Torrevieja/tenday.

Sen verran on puuhaa riittänyt, että juoksulenkillä kävin vasta eilen ensimmäisen kerran – ja oikein viisi kilometriä .

Leidit laivalla.